hehe....

Miljoona vuotta viime kerrasta, mutta täällä kirjoitan taas! Vaikka sitten vain vapaapäivän kunniaksi. Juuri nyt istun ulkona auringonpaisteessa, lämpöasteita on vähintään 25. Musiikkina Mumford&Sons ja eväänä kaupasta haetut sipsit ja suklaat! Elämä siis hymyilee.

    Iltapäivällä on tiedossa estetunti Mutun kanssa, ja sunnuntaina lähdetään käymään elämämme kolmannet kenttäkisat. Viime kerta meni paremmin mutta huonommin kuin ensimmäinen. Ensimmäisissä kisoissa siis kouluosuus ei mennyt ihn putkeen, mutta esteet ja maastot pääsimme puhtaasti läpi. Viime kerralla Overpeltissä sitten ankaran koulutreenin ansiosta voitettiin kouluosuus, mutta maastoesteillä Mutu oli jännittyneempi ja arempi kuin ennen, joten en ollut fiilikseen ihan tyytyväinen. Rataesteillä kahdeksan virhepistettä. 

    Kaksi viikkoa sitten tulin kipeäksi ja kurkku turposi. Tarkoitus oli lähteä Saksaan Luhmühleniin groomaamaan, mutta lähdinkin sairaalaan. Syy onneksi selvisi, minua vaivasi nielutulehdus. Sain antibiootit ja loppuviikon sairaslomaa. Tein kuitenkin puolta päivää koska meillä oli työhenkilöstön vajaus. Onneksi nyt olen taas voimissani! 

Maanantaina Karinilla oli valmennusklinikka johon minun oli tarkoitus mennä mukaan varustamaan. Mutta, koska kaikki menee aina päin puuta, minä stressipäissäni unohdin laittaa herätykset päälle ja nukuin pommiin. Ei hyvä. Minut jätettiin sitten kotiin.... Sain anteeksi töppäykseni mutta jos en ala olemaan hereillä silloin kun pitää, minut jätetään kotiin myös Montelibrettin kisareissusta, jonne on lähtö ensiviikolla. Eiköhän noin paha uhkaus jo motivoi...

Takaisin Suomeen palaamme kesäkuussa. Yritän nyt nämä viimeiset kuukaudet postilla niin paljon kuin mahdollista, että jäisi muistiin itsellekin nämä ihanat ajat! Huomenna taikka ylihuomenna pitänee laittaa jotain kuvia Portugalin kisamatkalta. Yritän. Ja viimeistään sunnuntaina sitten informaatiota kisoista- pärjäilkäähän sinne asti.

PAITSI että, yksi asia vielä. Oikein hauskaa syntymäpäivää rakkaalle veljelleni Aleksille, joka täyttää tänään 22 vuotta! 

... Onnea myös Maria Härköselle eilisen syntymäpäivän johdosta. Muista äänestää, kun nyt olet täysi-ikäinen ;)

Viikkokatsaus #3

No. 26

Kylläpäs sujahti viikko taas nopeasti! Belgian rajamaille paluu sujui rattoisasti, koneet lensi ja junat kulki. Sain jopa autokyydin asemalta perille asti joten ei tarvinnut kävellä. 

Sunnuntai 2.11. 

Pieniä poikkeamia lukuunottamatta normaali päivä. Kävin Mutun kanssa työskentelykävelyllä gramaanit päällä. 

Maanantai

DK valmennus, gramaanien kanssa perus koulutyöskentelyä. 

Tiistai

Mutun kanssa kävin pitemmällä kävelylenkillä. Ravattiin ja laukattiinkin sopivissa kohdissa. Annoin Mutun laukata rennosti ja reippaasti. Menimme läheisen järven rannalle metsään pyörimään kun yritin löytää kahluupaikkaa, että oltaisiin päästy loiskimaan, mutta en sitten löytänyt niin palattiin kotiin kuivin töppösin. :) 

Keskiviikko

Minä ja Maika saimme estevalmennuksen Karinilta. Lähdimme "Smet"tiin maneesiin, koska oma maneesimme on niin pieni ja estekentän pohja oli liian märkä. Tekee muutenkin hyvää käydä vieraissa paikoissa hyppäämässä, se on vähän kuin kisatreeni. Hyppäsimme paljon erilaisia linjoja. Alussa hissuttelin liikaa, joten paikat eivät osuneet ja Mutu alkoi kyttäilemään esteitä. Sitten kun annoin hevosen vaan mennä ja hoitaa itse, paikat osuivat ja Karin kehui, mutta hypyt eivät tuntuneet yhtä laaduikkailta.

Tänään

Jälleen DK valkka. Tarkoitus oli treenata koulurataa, mutta en ehtinyt hankkia sitä paperiversiona joten keskityimme perusratsastamiseen. Dressage-Karin sanoi olevansa ylpeä kuinka paljon olemme kehittyneet jo pelkästään kuukauden sisällä! Itsekin olen toki huomannut... Puhetta oli myös siitä että alan jättämään gramaanit vähemmälle, silloin kun en niitä oikeasti tarvitse. Fiksu idea. 

Kuvia ei (taaskaan) ole. Pitää yrittää pitää pädi hommissa mukana että välillä ehtisi edes vähän räpsimään. Tämä nyt vaan on vähän epäkätevän kokoinen... 

Tulevia uudistuksia blogiin;

+ Häh? -sivu: Selityksiä termeille, lyhenteille ja nimille joita käytän, saattaa sisältää myös kollegojen

                      esittelyjä (?)

+ Englanninkieliset postaukset: Joko tiivistelmänä postauksen loppuun tai kokonaan englanniksi, 

                       mielipiteitä kommentteihin kiitos :D

+ Uusi banneri: Kyllä Kreeta, katson juuri sinua. Mutta tosiaan, yritän saada otettua tarpeeksi 

                       hyvälaatuisia kuvia että tulisi vähän uutta ilmettä. Johan tuo nykyinen onkin puolitoista 

                       vuotta vanha.

Vielä yksi kertomisen arvoinen asia! Tämän kuun 16 päivä, eli ensi viikon sunnuntaina, Minä ja Mutu starttaamme Kasterleessa järjestettävissä kenttäkisoissa! Nyt jo jännittää...

Viikkokatsaus #2

No. 25

Leikitään että nyt on torstai, jookos.. 

Viime torstain jälkeen tapahtunutta:

perjantaina oli aika normaali päivä, sain estetunnin kollegaltani Ruthilta. Mutu oli tosi kiva ja pelasti minut monesti, kun sössin suunnilleen kaikki lähestymiset ja rytmin ja kaiken. Menimme alkuun kavalettia ja verkan jälkeen linjoja ja meille erityisen haastavaa sarjaa, jossa a-osa oli okseri. Ei ollut turhan hauskaa mutta kehittävää varmasti. 

lauantai oli normaali. Juoksutin Mutun tuplaliinalla ja se onnistui oikein hyvin. Sain kokeilla No Limit-hevosta, koska "Noliksen" vakiratsastaja oli vapaalla. Mukava heppa. Karin lähti lomalle viikoksi, ja meillä oli paljon väkeä töissä, joten sunnuntai oli todella kevyt ja helppo päivä. Kävin Mutun kanssa gramaanit päällä työskentelykävelyllä. 

Maanantaina työskentelimme sileällä (taas gramaaneilla). Tiistaina DKn valmennus. Otin taas juoksutustunnin, että Karin sitten näkisi ja sanoisi jos teen jotain väärin. Pikkufiboja löytyi, mutta pääsääntöisesti valkku oli tyytyväinen tekemiseeni. 

Keskiviikkona tein vain puoli päivää töitä, ja kävin Mutun kanssa pitkällä kävelyllä. Ravasimme myös vähän. Puoli kahdelta Karinin äiti lähti viemään minua Noorderkempeniin juna-asemalle, ja neljältä olin jo selviytynyt junanvaihdoista, check-inistä, turvatarkastuksesta läpi ja löytänyt vielä oikean portinkin. Siellä sitten istuin lentokentällä kaksi ja puoli tuntia ennen kuin pääsin koneeseen. Helsigissä ei onneksi tarvinnut odotella kovin pitkään, ja tuttujakin löytyi! Kuopion kone oli puoliksi tyhjä, joten pääsin ystäväni Lotan viereen istumaan. Myötätuuli oli puolellamme ja laskeuduimme Kuopioon 20 minuuttia etuajassa. Sitten vain kotiin kissoja ja pojua halimaan ja omaan sänkyyn nukkumaan!

Torstaina löllin kotona aamupäivän. Iltapäivällä kävin koululla moikkaamassa kavereita ja osallistuin ilmaisutaidon ryhmän videoon, kun mukaan kerran pyydettiin. Ilmeisesti video esitetään jossain tulevassa juhlassa, onneksi ei itse tarvitse olla näkemässä... :p Hengasin Maijun luona jonkin aikaa ja menin sitten takaisin kotiin, ja tarkoitus oli käydä Hööksissä, mutta otin vahingossa kahden tunnin torkut niin ei sitten ehtinyt. 

Perjantaina olin 10.55 särmänä kaupungilla. Piti näes käydä Maijun kanssa mäkkärissä aamupalalla "perinteitä kunnioittamassa". Sitten äkkiä takaisin kotiin, koska Heli tuli meille 11.30. (Taustatietoja; Rakas ystävämme Viivi Moilanen poistui keskuudestamme muutama viikko sitten, olimme menossa hautajaisiin.) Kävimme ostamassa kukkia ja lähdimme kävelemään kappelille. Siunaustilaisuus oli oikein kaunis. Saimme Viivin äidiltä kyydin muistotilaisuuteen, jossa olimme puoli viiteen saakka. 

Hautajaisten jälkeen piti lähteä sitten sinne Hööksiin, ja heli tuli mukaan. Minulla oli valmis lista mukana, joten selvisimme tunnissa.. Kaikkea ihanaa tarttui mukaan, niistä saattaa tulla esittelyä myöhemmin. Kauppareissun jälkeen vietin rauhallisen koti-illan. 

Tänään heräsin kahdeksan jälkeen. Äiti oli laittanut oikein hienon aamupalan, ja söimme koko perheen voimin pitkään ja hartaasti. Pakkailin viimeiset tavarat ja puoli yhden aikaan oli lähtö lentokentälle. Täällä olen nyt sitten istuksinut, ja kohta pitäisi päästä lentämään. Mukava oli käydä kotona, seuraavan kerran sitten keväällä! 

Viikkokatsaus #1

No.24

Heips! Muuten on niin vaikea muistaa kirjoitella, joten tästä alkaa viikoittainen pakkopulla. Vitsivitsi, helpottaa vain kun on säännöllinen rutiini. ;) Tänään kerron vain tästä viikosta (alkaen maanantaista), mutta tulevaisuudessa tarinoin sitten torstaista torstaihin. Torstai tulee siis olemaan vakituinen postauspäivä. :)

Maanantai oli aika tavallinen päivä. Sain valmennusta "Dressage-Karinilta" (ei siis pomolta), ja päätin haluta juoksutustunnin, koska juoksuttamisessa tarvitsen ehkä eniten apua ja se olisi hyvä lisä treeneihin. DK laittoi Mutulle "double-longen" eli kaksi juoksutusliinaa menemään gramaanin tavoin juoksutusvyöstä kuolaimen läpi, uudelleen vyöhön ja sitten käteen. Liinoilla sai hyvin autettua hevosta taipumaan ja työskentelemään oikein. Juoksutus sujui oikein hyvin, teimme ravissa temponmuutoksia saadaksemme takajalatkin kunnolla alle ja käyttöön, ja heppa alkoi näyttää oikein mallikkaalta. 

(Taustaa; Dressage-Karin on kouluvalmentaja, joka käy täällä kahdesti viikossa pitämässä meille puolen tunnin yksäreitä. Vaihtoehtoina on istuntatunti, koulutunti ja juoksutustunti.)

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, joten Mutukin sai olla rauhassa. Minä kävin pyörällä kaupassa ja muuta en oikeastaan saanut aikaiseksi. Kämppikseni Maika toi vanhat meksikolaisensa meille kokeiluun, ja ne sopivat mutulle kuin nenä päähän, joten estesuitset taisivat nyt puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löytyä. Sävytkin osuvat täysin nappiin! Suitset ovat tummanruskeat, niskassa, otsapannassa ja turpiksessa on samaa oranssihtavaa sävyä kuin estepenkissämme, ja soljet ovat messinkiä joten sopivat täydellisesti yhteen kuolaimenkin kanssa.

Keskiviikko oli normipäivä, tehtiin tavallista perushommaa sileällä. 

Tänään meillä oli taas DK valkka. Tällä kertaa ratsastin, ja menimme sivuille kiinnitetyillä gramaaneilla. DK ohjeisti hyvin kuinka gramaania käytetään oikein, ja siitä oli todella paljon apua. Teimme aika samoja juttuja kuin maanantaina juoksutuksessa, eli temponmuutoksia ja siirtymiä. Pidimme myös huolen että herra taipui hyvin joka suuntaan ja keskittyi minun pyyntöihini kaiken ympärillä tapahtuvan sijaan. Tehokasta ja toimivaa.

Eilen aloitimme maissin syöttämisen hevosille. Kyseessä on siis maissihake, jossa on seassa tähkät, varret, lehdet ja kaikki, joka on sitten kietaistu pyöröpaaliin. Maissia syötetään, jotta hevoset eivät laihdu talvella, kun laitumilla ei ole syötävää ja energiaa kuluu enemmän ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Tämä oli minulle ihan uutta, eihän me Suomessa olla ruokintaa muutettu talven takia. En minä ainakaan, olenkohan sitten vaan yksin ollut urpo. :p Mutukin saa nyt sitten maissia, ja hyvin näyttää maistuvan. 

Sitten vielä sellaista päivitystä, että vakihevoseni ovat kyllä nyt muuttuneet aikalailla kokonaan. Eräs Arthur on alkanut treenaamaan Arasia, joten sitä en ole ratsastanut enää moneen viikkoon. Harry taas siirrettiin hieman kokeneemmalle työkaverille. Ei siksi että minä olisin tehnyt huonoa työtä, vaan siksi että olin valmistellut Harryn siirtymään seuraavalle tasolle. Valmishan se minun osaltani jo olikin, en minä oikein osannut vaatia siltä tarpeeksi loppuvaiheessa. Mukava nähdä kuinka hevoset kehittyy. 

    

Sain uuden youngsterin Harryn tilalle, 2,5-vuotiaan tamman, Menzan! Menzan kanssa olen työskennellyt noin viikon, ja kehitys on ollut päätähuimaavaa! Minun hommani on ollut ja edelleen on, opettaa täysin perusjuttuja. Alkuun pelkkä taluttaminen ja ovista meneminen ryntäämättä oli hieman haastavaa, mutta nyt Menzaa voi taluttaa käynnissä ja ravissa molemmilta puolilta ja juoksuttaminenkin onnistuu. Myös lätäköiden läpi käveleminen onnistui tänään ensimmäistä kertaa! Menzie on niin lutuinen pieni heppaliini, ei lainkaan ilkeä eikä pelleile, se ei vaan tiedä vielä paljoa.

     Ratsastettavaksi olen saanut Benita-tamman. Benny on aikuinen, aikoinaan kolmen tähden kenttähevonen. Valitettavasti joutui jäämään eläkkeelle mystisten jalkavaivojen takia. Ratsastaessa laadun todella huomaa! Heti kun itse vaan ratsastaa oikein, suorastaan tuntee kuinka selkälihakset tulevat käyttöön ja hevonen alkaa puskea takaa. Benita opettaa ratsastamaan istunnalla ja pohkeella.

Ellei ihmeellisyyksiä tapahdu, joudutte odottamaan ensi torstaihin ennen uutta luettavaa. Koittakaahan kestää.. ;) 

Vanhemmat visiitillä

No.23

Maanantaina 12.10. oli vieraita tiedossa. Tai tuttuja oikeastaan. Vanhemmat ja velipoika Valtteri tulivat syyslomamatkalle minua moikkaamaan :)

Aamulla heräsin ajoissa siistimään Mutua ja huonettani. Porukat saapuivat 11 aikaan, ja esittelykierroksen jälkeen lähdimme kylälle. Hoogstratenilla shoppailimme ja kävimme syömässä. Sitten matka jatkui kohti Turnhoutia ja hotellia. Illalla kävimme vielä Lidlissä ja hotellin baarissa istumassa, mutta pian alkoi silmä luppasemaan ja peti kutsui.

                                                                        Linna

Tiistaina söimme aamupalan hotellilla. Iskä halusi mennä katsomaan jotain linnaa, joten menimme Turnhoutin keskustaan, vain huomataksemme ettei se olekaan yleisölle avoin. Olihan se ulkopuoleltakin kyllä ihan hieno. Päädyimme tarkastamaan paikallisen kirkon, kävimme kahvilla ja teimme ikkunaostoksia, ja pelikorttimuseossakin ehdimme piipahtaa. Palasimme Hoogstrateniin ja kävimme sielläkin kirkossa, ja vielä ruokaostoksilla ennen kuin minut heitettiin takaisin tänne. 

                                                          Turnhoutin kirkko

Oli mukava tavata kotiväkeä kahden kuukauden jälkeen, ja kohtahan me näemme jälleen, kun itse tulen pian käymään kotona. Sitten näen kissoja ja Pojuakin.. :3 

Supinaa Sopotista

No. 22

Terveisiä Puolasta! Ja kuten aina, melkein kaksi viikkoa myöhässä. Toissa viikon keskiviikko-iltapäivänä noin kello kaksi lähdin Karinin, neljän hevosen ja paikan toisen suomalaisen, Ainon kanssa kohti Sopotin kansainvälisiä kenttäkisoja. Matka kesti noin 17 tuntia, mutta pysähdyimme noin neljän tunnin välein juottamaan hevoset ja tuulettamaan rekkaa. Paikalle saavuimme torstai-aamuna suunnilleen seitsemän aikoihin. Asetuimme taloksi ja rupesimme töihin.

Torstaina Karin ratsasti kaikki hepat läpi, ja perjantaina päästiin tositoimiin kouluratsastuksen merkeissä.  Dressaget sujui hyvin, ja illalla käytiin kävelemässä seuraavan päivän maastorata läpi. Esteet olivat tosi hienoja ja isoja ja pelottavia. :p 

Lauantaina oli maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet. Aika vaikeaa oli pysyä perillä miten mikäkin meni, kun oli niin monta hevosta ja itse vietin suunnilleen koko ajan tallissa siivoamassa ja varustamassa. Joka aamu piti herätä viiden jälkeen ja illalla yhdeksän jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran tallissa varmistamassa että kaikki on valmiina seuraavaksi päiväksi ja että hevoset on ok. 

Kisat meni kokonaisuudessaan hyvin, kaikki 4 heppaa sijoittui 10 parhaan joukkoon ja Karin oli tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivänä päästiin vaille 4 lähtemään kotia kohti. ensimmäinen pysähdys oli normaalisti 8 aikaan, mutta pian piti pysähdellä noin tunnin välein, kun ihmisille (mm. minulle) tuli hirveän huono olo. Siinä sitten yö sujui "mukavasti" ämpäri vieressä torkkuen ruokamyrkytyksen riivaamana! Ilmeisesti aikaisemmin syöty salaatti oli ollut pilaantunutta, joten oli kyllä kamalin mahdollinen kotimatka. Maanantaina aamukahdeksan jälkeen kotipihaan kääntyminen oli puhdasta autuutta! Minulla oli onneksi maanantai vapaapäivänä, mutta se meni hieman hukkaan kun nukuin koko päivän ja seuraavan yön. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten jo tavallisia työpäiviä, mutta itse olin kunnolla toipunut vasta torstaina.

    Ensimmäinen pysähdys kotimatkalla. Minä ja Aino nukuimme tuolla perävaunussa kisapaikalla.

Sellainen oli sitten Sopotin matka! Paluumatkaa lukuunottamatta oikein hauska kokemus, ja tulipahan taas opittua vaikka mitä. 

Ei otsikkoa

No.21.

Viime sunnuntaina olin vihdoin ja viimein kirjoittamassa postausta Puolan kisareissusta. Sain kuitenkin kuulla järkyttäviä uutisia eräästä rakkaasta ystävästäni, joten blogi sai jäädä toissijaiseksi.

Postauksia luvassa:

- lauantai 18.10.2014 Supinaa Sopotista

- maanantai 19.10.2014 Vanhemmat visiitillä

- torstai 22.10.2014 Viikkokatsaus

~Vieläkin vaikea käsittää että olet poissa. Lepää rauhassa rakas